Samuli Känsälä

Viestimies

“Suoritin 165 päivän mittaisen varusmiespalvelukseni Vekaranjärvellä 2. viestikomppaniassa. Peruskoulutuskauden jälkeen päädyin telejoukkueeseen, eli erikoistuin kantamaan kelarullia pitkin metsiä ja teippailemaan niitä yhteen.

Halusin selvitä varusmiespalveluksesta kuudella kuukaudella. Yksi parhaista ystävistäni palveli 1,5 vuotta aiemmin 165 vuorokautta samaisen Vekaranjärven 2. viestikomppanian telejoukkueessa ja suositteli, että hakisin sinne. Pelaan salibandya ja viestiaselajiin otettiin kuulemma paljon urheilijoita, joten ajattelin löytäväni samanhenkistä porukkaa. Tämä oli totta. Välillä tosin otti päähän, kun puolet tuvasta oli puolet palveluksesta harjoitteluvapailla.

Olin ennen asepalvelusta ehtinyt opiskella vuoden Aalto-yliopistossa. Opintojen suorittaminen on sen verran joustavaa, etten koe puolen vuoden tauon haitanneen opintojani juurikaan. Jos jotain kuitenkin haluaisin näin jälkikäteen tehdä toisin, olisin mennyt inttiin suoraan kesällä lukion jälkeen.

Olin kuullut intistä etukäteen paljon paskaa ja sitähän se oli ensimmäisestä päivästä lähtien. Onneksi samaan tupaan sattui hauskoja tyyppejä, jotka piristivät harmaata inttiarkea. Pelkäsin yli kaiken joutuvani johtajakoulutukseen, sillä olin kuullut kauhutarinoita vuoden miehiksi pakotetuista tutuista. Päätin esittää peruskoulutuskaudella totaalista idioottia suorittamalla kaikki mahdolliset testit niin huonosti kuin kehtasin. Sain lopulta yhdet koko komppanian huonoimmista P-kauden pisteistä ja kaiken lisäksi ketään ei edes pakotettu johtajakoulutukseen. Perseilin siis aivan turhaan.

Paras inttikokemus, jos tämä nyt inttikokemukseksi lasketaan, oli keuhkokuumeella ansaittu reilun viikon mittainen kotihoito. Myös varuskuntien välisessä sählyturnauksessa oli ihan hauskaa. Oikeasta intistä mieleen jäivät parhaimpina sekä huonoimpina muistoina leirit. Telttailu ja luonnossa liikkuminen oli välillä ihan hauskaakin verrattuna kasarmielämään, josta jääneet muistot ovat niin tylsiä, että niitä on vaikea luonnehtia yhtään mitenkään.

Jälkeenpäin ajateltuna tulee mieleen lähinnä, että mihin katosi syksy 2014? Mitä edes tein silloin? Palvelus oli henkisesti todella rankka, koska kidutin itseäni lähes joka ikinen päivä miettimällä, mitä hyödyllistä voisin olla tekemässä samaan aikaan siviillissä.

Toinen vaihtoehto on tietysti hakeutua järkevämpiin tehtäviin. Pohdin ennen varusmiespalvelusta pitkään, haluanko pyrkiä reserviupseerikouluun vai päästä pois kuudessa kuukaudessa. Vuoden pestistä ja esimerkiksi johtajakoulutuksesta olisi voinut jäädä edes jotain käteen. Puolen vuoden mittainen palvelus oli silkkaa ajanhukkaa.

Niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin, jos päätät intin olevan paskaa, niin silloin se pomminvarmasti on paskaa. Koeta siis ottaa homma huumorilla ja ottaa ilo irti pienistä asioista, vaikka se oman kokemukseni mukaan välillä vaikeaa onkin. Ei kukaan tupakavereistasikaan jaksa kuunnella päivästä toiseen “tää on ihan paskaa” -tyyppiä.”