Martta Jämsén

Alikersantti, huoltopalvelualiupseeri

“Suoritin varusmiespalveluksen Uudenmaan Prikaatissa, Dragsvikissa, ja palvelin 347 vuorokautta. Aloitin palvelukseni Kranaatinheitinkomppaniassa, josta alokaskauden jälkeen siirryin aliupseerikouluun viestilinjalle.  AUK:n toisen vaiheen suoritin Hämeen Rykmentissä, huoltopalvelulinjalla. Johtajakauden toimin huoltopalveluryhmän ryhmänjohtajana 2. Rannikkokomppaniassa.

Koulutusvaihtoehto oli hyvin erilainen kuin olin ajatellut ennen palvelukseen astumista. En edes tiennyt, että sellaisiakin hommia on. Olin kuitenkin tyytyväinen, sillä tunsin olevani tehtävässä, jossa olin hyvä. Parasta tehtävässä oli ehkä sen monipuolisuus ja se, että tutustui todella moniin eri ihmisiin prikaatin kaikista eri yksiköistä.

Yksikkö johon alokaskaudelle päätyy vaikuttaa melko pitkälti jatkokoulutusmahdollisuuksiin. Jos tähtää johtajakoulutukseen, kranaatinheitinkomppaniassa ei ollut kovin montaa eri aselajivaihtoehtoa. Hyvin menneen alokaskauden päätteeksi sain kuitenkin valita, menenkö viesti- vai kranaatinheitinlinjalle. Kumpikaan vaihtoehdoista ei lukeutunut ykköstoiveisiini, mutta valitsin viestin. Viestilinjalla AUK:n ensimmäisen osuuden jälkeen yhden oli lähdettävä huoltopalvelulinjalle ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, sillä se kuulosti mielenkiintoiselta tehtävältä.

Kun astuin palvelukseen, en tuntenut ketään enkä juuri osannut puhua ruotsia. Menin siis täysin suomenkielisenä Dragsvikiin, jossa varusmiespalvelus suoritetaan ruotsiksi. Alussa kommunikointi muiden kanssa oli vaikeaa, mutta mukavien joukkuekavereiden avulla ja omalla sinnikkyydellä opin kuin opinkin uuden kielen ja puolen vuoden jälkeen koulutin jo seuraavia alokkaita sujuvasti ruotsiksi.

Hyvä yhteishenki ja tekemisen meininki olivat hienoja kokemuksia, jotka jatkuivat läpi palveluksen. Hyviä kokemuksia intistä on paljon ja on vaikeaa nimetä yhtä parasta. Yksi kokemus, jonka kuitenkin varmasti muistan koko ikäni, on barettimarssi. Siitä puhuttiin ja sillä peloteltiin heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Palveluksen loppuvaiheessa suoritettu barettimarssi pisti testiin niin fyysisen kuin henkisen kunnon sekä joukkuehengen. Rankimmat kokemukset ovat myös parhaimpia kokemuksia, sillä ne jäävät mieleen. Rankoissa tilanteissa jokainen joutuu pistämään kaiken peliin ja kun haasteista lopuksi selvitään yhdessä, on fiilis voittamaton.

Uudet taidot, uudet kaverit ja uusi kieli tekivät vuodesta ikimuistoisen kokemuksen, jota en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Palvelukseen mahtui paljon hyviä ja vähän kurjempiakin hetkiä, jolloin opin paljon itsestä ja muista. Tapasin paljon erilaisia ihmisiä ja opin toimimaan kovankin paineen alla. Fyysinen kunto koheni ja itsekuri kehittyi. Palvelus oli kokonaisuutena erittäin hyvä ja varusmiespalveluksen suorittaminen yksi parhaista päätöksistä mitä olen tehnyt.

Vinkkinä tuleville alokkaille voisi sanoa, että palvelusta ei kannata pelätä. Kaikkea mitä muut kertovat ei kannata uskoa. Kannattaa pitää jalat maassa, mieli avoimena ja tehdä parhaansa. Palveluksesta saa paljon enemmän irti, kun on alusta asti mukana hyvällä asenteella eikä valita turhasta. Hyvä fiilis myös tarttuu muihin ja päinvastoin.”