Magnus Brunnsberg

Alikersantti, laivaradisti

“Aloitin varusmiespalvelukseni heinäkuussa 2014 entisellä Suomenlahden meripuolustusalueella Kirkkonummen Upinniemessä.

Vajaan vuoden kestänyt palvelus on takanapäin ja huomaan, miten aika jo alkaa kullata muistoja. Suhtaudun palvelukseeni hyvin positiivisesti ja päällimmäisenä minulla on vain myönteisiä kokemuksia.

Peruskoulutuskauden jälkeen suoritin aliupseerikurssin laivaradistilinjalla, johon minut valittiin pääsykokeen kautta. AUK:n jälkeen siirryin Pansioon Turkuun, jossa palvelin aluksella puoli vuotta. Armeijan vihreät jäivät rannikolle ja palvelus Rannikkolaivastossa laivaston sinisissä oli kaiken sen odottamisen arvoista.

Kun menin inttiin, AUK:uun hakeminen ja johtajakoulutus olivat minulle alusta asti selviä. Valitsemastani koulutushaarasta ja aselajista innostuin kuitenkin vasta P-kaudella. Halusin oppia jotain sellaista, mitä ihan jokainen ei tänä päivänä osaa. AUK:n jälkimmäinen osa oli melko teoriapainotteista, kun opiskelimme laivaradioliikennettä ja morsetusta.

Olen erittäin tyytyväinen palvelusaikaani, sillä intissä oppii halutessaan paljon eikä aika siellä mene hukkaan. Tapasin armeijassa erilaisia ihmisiä, mitä pidänkin suurena rikkautena. Omassa tuvassani oli monenlaisia tyyppejä, joista osaan pidän edelleen aktiivisesti yhteyttä.

Oli positiivista huomata, että erilaisuuden tai minkään muunkaan takia ei intissä kiusattu ketään. Kaikki varusmiehet ovat samassa tilanteessa ja kaikkien kanssa on tultava toimeen, vaikka siviilissä oltaisiin täysin erilaisia.

Kun aloitin varusmiespalveluksen, en tiennyt yhtään, mitä odottaa. Jo intin käyneet kaverini eivät paljon valaisseet asioita etukäteen. Suhtauduin kaikkeen avoimin mielin, mikä oli helppoa ilman suuria ennakkoluuloja. Kehotan asennoitumaan palvelukseen positiivisesti ja olemaan miettimättä liikaa. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että joskus tai oikeastaan usein harmittaa, mutta se kuuluu asiaan. Välillä intissä tehdään asioita vain siksi, että joku käskee, ei siksi, että se olisi järkevää.

Parasta yksittäistä inttimuistoa on mahdotonta sanoa, sillä vuoteen mahtuu niin paljon. Ehkä yksi mieleenpainuvimmista hetkistä on P-kaudelta, kun lomabussi ajoi ensimmäistä kertaa Upinniemen porttien läpi. Sitä hyvää fiilistä on vaikea kuvailla, mutta kaikki bussissa olleet tietävät varmasti, mistä puhun.”