Halwest Omar

”Suoritin varusmiespalvelukseni Porin prikaatissa Säkylässä.

Aloitin peruskoulutuskauden suojelukomppaniassa, jossa olin koko puoli vuotta kestäneen palvelusajan. Jo P-kaudella innostuin suojelumiehen tehtävistä ja tykkäsin esimerkiksi suojautumis- ja pelastusharjoituksista. Lapsuuden haaveammattini oli palomies, ja intissä innostuin asiasta uudelleen.

Inttiin meneminen oli avartava kokemus. Ajattelin joskus, etten ikinä suorittaisi varusmiespalvelusta, koska en voi sietää sotaa, aseita tai väkivaltaa. Olen Irakin kurdi ja tulin Suomeen juuri sotaa pakoon. Ennen palvelusta en voinut käsittää, mitä hyötyä olisi opetella sotimaan. Kuitenkin palveluksen aikana ymmärsin, että intissä opetellaan puolustautumaan eli vain varautumaan mahdolliseen sotaan.

Jo ensimmäisten palvelusviikkojen aikana innostuin inttielämästä ja opin uudelleen nauttimaan kaikesta muustakin.

Lukioaika oli minulle stressaavaa, koska pelkäsin, etten ikinä valmistuisi. Abivuonna painoni nousi, enkä jaksanut innostua mistään. Lakkiaisten jälkeinen interrail-matka ja intti saivat minut kuitenkin jaloilleen. Intissä pääsin takaisin omaan urheilulliseen elämääni. Kävin aktiivisesti salilla koko palveluksen ajan, ja urheilullinen elämäntyyli on jatkunut reservissäkin.

Opin intissä arvostamaan pieniä asioita, kuten omaa punkkaa rankkojen harjoitus- ja leiripäivien jälkeen. Metsäaamujen jälkeen kasarmialue ja oma tupa tuntuivat kodilta.

Ennen palvelukseen astumista elin harhaluulossa, että intissä huudetaan kaikesta ja koko ajan. Ennakkoluulo osoittautui täysin vääräksi. Joukkueeni varusmiesjohtajat olivat hyviä johtajia, jotka sanoivat asioista vain jos niitä ei tehty kunnolla. Kantahenkilökunta oli myös asiallista porukkaa. He eivät antaneet pelkästään kritiikkiä, vaan muistivat myös kehua hyvistä suorituksista.

Ainoa asia, joka minua harmitti intissä, oli se, että sairastumista vähäteltiin. Kun alkupalveluksesta olin kipeänä, alikersanttien kommentit kuulostivat siltä kuin olisin esittänyt sairasta. Se tuntui epäreilulta, sillä olisin oikeasti halunnut olla kaikessa mukana.

Varusmiespalveluksen aloittaville suosittelen omia eväitä, kuten proteiinipatukoita. Ne on helppo pitää taskussa ja syödä, kun tulee nälkä. Intissä tarjottava ruoka on kyllä hyvää, mutta aika hiilaripitoista. Jos haluaa tosissaan urheilla, lisäproteiini on hyvä vaihtoehto.

Olen erittäin tyytyväinen varusmiespalvelukseeni ja suosittelen sitä kokemusta kaikille!”