Naisten vapaaehtoinen asepalvelus
Naiset eivät ole lain mukaan asevelvollisia, mutta he voivat suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen. Vapaaehtoinen asepalvelus ei käytännössä eroa varusmiespalveluksesta muuten kuin nimen osalta, ja arkikielessä asepalvelusta suorittavia naisia kutsutaan usein varusmiehiksi.
Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen haetaan erillisellä hakemuksella. Hakea voi kaikkiin niihin varuskuntiin, joissa koulutetaan varusmiehiä.
Pohdinta ja harkinta
Ennen hakemista pohdi tarkkaan, miksi haluat suorittaa asepalveluksen. Kokeilemaan palvelukseen ei kannata lähteä, vaan tavoitteena tulee olla palveluksen suorittaminen kunnialla loppuun. Kysy vinkkejä ja ajatuksia asepalveluksen suorittaneilta.
Hakemus
Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen haetaan hakemuksella Puolustusvoimien aluetoimistoon. Tarkat ohjeet löydät Puolustusvoimien verkkosivuilta. Kannattaa huomata, että hakemus seuraavan vuoden saapumiseriin tulee toimittaa jo 1.3. mennessä.
Valmistautuminen
Hyvä kunto on varusmies- ja naisten vapaaehtoisessa asepalveluksessa hyödyksi. Se auttaa jaksamaan ja selvitymään palveluksen asettamista haasteista. Ennen palvelusta kannattaa siis kuntoilla ahkerasti. Apua siihen saa mm. Puolustusvoimien marsmars-palvelusta.
Astuminen palvelukseen
Palvelukseen kannattaa lähteä avoimin mielin ja etsiä itselle parhaiten sopiva koulutusvaihtoehto. Noin 2/3 vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavista naisista suorittaa myös johtajakoulutuksen (ali- tai reserviupseerikurssin), mutta mielenkiintoisia ja haastavia tehtäviä löytyy runsaasti myös miehistökoulutusten joukosta.
Tietoa ja apua
Puolustusvoimat tarjoaa verkossa kattavasti tietoa vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutumisesta ja tarjolla olevista koulutussisällöistä.
Jos taas perusasiat ovat jo hallussa ja olet kiinnostunut erityisesti muiden vapaaehtoisten asepalveluksen suorittaneiden naisten kokemuksista ja ajatuksista, alta löytyvä pakettimme on sinua varten. Muista silti, että näkemyksiä ja kokemuksia intistä on yhtä paljon kuin niiden kertojia.
Blogit
Moni asepalveluksen suorittanut nainen piti inttiajastaan blogia verkossa. Kokosimme tarjolle muutaman vilkaisun arvoisen.
Jos linkki ei toimi tai sinulla on ehdotus blogilistaukseemme, laitathan meille mailia osoitteeseen toimisto@varusmiesliitto.fi!
Tuntemattomalla tiellä
Vuonna 2013 Porin Prikaatissa Säkylässa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneen Noora Lapinlammen blogi. Kirjoittaja koulutettiin palveluksessa Panssari-Sisun kuljettajaksi. Inttitarinoiden lisäksi blogissa mukana mm. vinkkejä palvelukseen astuvalle.
Brennanin Inttipäiväkirja
Nyt jo lakkautetussa Pohjois-Karjalan Prikaatissa vuonna 2006 palvelleen naisvarusmiehen blogi. Kirjoittaja kävi ensin aliupseerikurssin, ja vielä jälkireserviupseerikurssin palveluksen loppuun seuraavan saapumiserän mukana.
Pelastakaa sotamies Hämäläinen
Vuonna 2013 Viestirykmentissä (nyk. Panssariprikaati) ja tietojärjestelmäasentajana Suomenlahden Meripuolustusalueella (nyk. Rannikkoprikaati) palvelleen naisvarusmiehen blogi. Kirjoittaja kävi aliupseerikurssin ja näki inttielämää kahden eri puolustushaaran puolella.
My ups and down
Vuonna 2014 Ilmasotakoulussa Tikkakoskella palvelleen naisvarusmiehen blogi. Kirjoittaja suoritti palveluksessa moottorialiupseerikurssin.
Ruotuväen #naisetrivissä
Puolustusvoimien uutislehti Ruotuväessä palvelleet varusmiestoimittajat ovat keränneet lehden Instagram-tilille vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneiden naisten tarinoita.
Lisää vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneita naisia löydät somesta aihetunnisteella #naisetrivissä
Alikersantti Elina Kuisma, Kaapeli-joukkueen ryhmänjohtaja / TJ 36 Viestikomppania, Upinniemi, kaapelijoukkueen ryhmänjohtaja Rannikkoprikaati, Upinniemi ”Palveluksessa parasta ovat ne ihmiset, jotka oppii tuntemaan ja yhdessä tekemisen meininki. Lisäksi tietenkin palveluksen tarjoamat haasteet – täällä oppii tuntemaan omat heikkoudet ja vahvuudet. Itsetuntemus kasvaa.” #intti #ruotuväki #puolustusvoimat #tj36 #alikersantti #intissä Kuva, jonka Ruotuväki (@ruotuvaki) julkaisi
Tykkimies Ida Leino 2/14 TYKPR Olen aina ollut koiraihminen, ja inttiin lähtemistä harkitessani olin jo päättänyt pyrkiväni koirapuolelle. Koirien hyödyntäminen puolustusvoimissa kiinnostaa minua, ja ajattelin hyötyväni sotakoiranohjaajana toimimisesta, mikäli haen tulevaisuudessa rajavartijaksi. Sotakoiranohjaajaksi hakee aina enemmän ihmisiä kun on mahdollista ottaa. Jännitinkin koko peruskoulutuskauden, valitaanko minua. Valintaprosessiin liittyi haastattelu ja taustojen tarkistus, minkä perusteella valinnat sitten tehtiin. Mikäli en olisi päässyt koirapuolelle, olisin luultavasti pyrkinyt lääkintämieheksi sairaanhoitajaopintojeni vuoksi. Olen kokenut, että naisena on hyvä olla intissä. En ole kohdannut minkäänlaista syrjintää tai erityiskohtelua. Kyllähän palvelustoverit välillä saattavat heittää vitsiä naisista intissä, mutta sitä tekevät yhtälailla niin miehet kuin naisetkin. Hyvällä huumorintajulla ja oikealla asenteella intissä pärjää vallan mainiosti. Parhaat muistot jäävät yleensä harjoituksista, koska siellä joukon yhteishenki korostuu. Kerran jäljestimme yöllä pilkkopimeässä metsässä tuntikausia ja vaikka silloin hiukan harmitti, niin näin jälkeenpäin se oli aivan huikea kokemus. Intissä tylsintä ovat olleet jalkavaivat, joista kärsin koko peruskoulutuskauden, sekä jatkuva flunssa. Suosittelen ehdottomasti inttiin menemistä, mikäli se maailma tuntuu omalta. Ennen lähtöä valmistauduin käymällä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämillä ”Intti tutuksi” -viikonloppuleireillä sekä ottamalla selvää asioista netin kautta. Kaikkea, mitä keskustelupalstoilta löytyy, ei suinkaan kannata uskoa! Kyllä nainen pärjää armeijassa, vaikkei olisikaan mikään huippu-urheilija. #ruotuväki #intti #puolustusvoimat #naisetrivissä #TYKPR #koiraohjaaja #sotakoira Kuva, jonka Ruotuväki (@ruotuvaki) julkaisi